Töissä oli tänään omalla tavallaan hyvin raivostuttava päivä! Olin sijaisena ja tuntui, että kaikki mitä tein, oli väärin, "ope tekee tämän näin..." Itse suunnittelemani tunnit valuivat kuin hukkaan, oli sovittu, että tehdään näin. Kaiken huippu oli ussan tunti, suunittelin vihkomuistiinpanot etukäteen pöydällä auki olevaan kpl "eikun me ollaan jo käyty koko kirja, me vain krijoitetaan joka kpl nyt juonikaaviot ylös." Hukkaan heitettyä aikaa!

Kuin tilauksesta uutisissa on tänään puhuttu luokanopettajien uupumuksesta ja työnarvostuksen heikkenemisestä. Toisaalta työ koululla on ollut ihan kivaa, mutta toisaalta, jaksankohan siltikään olla seuraavat 30-40 vuotta luokanopettaja? Vittuilevia oppilaita, jossain jopa vanhempia, kotitöiksi meneviä kokeiden korjauksia, pahimmillaan inhottavia työtovereita... Huoh! Mutta... En siltikään halua uskoa, ettei minusta tulisi opettajaa. Se on ollut ammattihaaveenani jo pienestä, välillä tosin oli kaikkea muuta. Enkä kehtaisi nyt kun sen olen kaikille hehkuttanut, enää vaihtaa:) Aina voi kouluttautua uudelleen, katsotaan, mitä tästä seuraa..

Nyt tahtoisin kysyä lukijoilta, missä ammatissa/mihin ammattiin he toimivat/haluaisivat toimia? Miksi juuri tässä? Kiinnostaa tietää, mitä kaikkea muuta ajattelevat:)

~Kvaakkuli~