Jätkä lähti tänään Saksaan lukion nuorisovaihtoon 10pvksi.. Nyt voinkin miettiä kaikkea ylimääräistä.. Meidän suhde on ollut hyvin tiivis viime aikoina, ollaan nähty tosi usein jne... Vähän pelottaa... MItähän tästä tulee.. Jo kaksi viikkoa ollut, että äsh, miksi.. En osaa olla enää yksin jne.. Pitikö mennä rakastumaan...

Pitäisi oppia tähänkin.. Päivällä nousi mieleeni ihan pohdinnan arvoinen kysymys... Milloin ikävä on ylimmillään?! Tuntuu, että minulla oli ikävä jo eilen, ennen lähtöä.. Nyt kun hän meni, ei ole niin huono olo.. Entäs jos se onkin niin, että ikävä iskee eniten ennen lähtöä? Tietää, että toinen menee, ei halua jäädä luokse.. Nyt taas tuntuu siltä, että kyllä se sieltä takaisin tulee.. Pahin vaihe on ohi, se meni.. En ymmärrä itseänikään aina välillä.. Vähiten juuri nyt.... Kuitenkin uskon, että se iskee kohta taas, ensi vkolla viimeistään... Huoh... Monta yksinäistä iltaa edessä taas... Kylmä......

MUtta ei kai siinä, tähän on opittava, etenkin jos nyt sitten lähden ensi vuonna yksin opiskelemaan... Vähän taas kääntyi suunnitelmat, en sitten tiedä... Ehkä tämä selventyy, kun ehditään puhumaan taas... Siihen kyllä menee aikaa:)

Mutta neulomiseen liittyen.. Olen tässä vähän aloitellut taas uusia jne, vaikka onkin pitänyt bilsaa lukea.. Hyvä lukea aina yksi kpl ja sitten neuloa pari kerrosta sukkaa jne.. Mutta tilanne katsausta nyt siis..

Puikoilla:

~oranssi suorakulmainen fifi seiskaveikasta (jätkän äiti tykkää oranssista, ehkäpä annan hänelle, muutenhan tämä oli ihan kokeilu versio...)

~pikkusiskon keltaiset fifisukat Kotiväestä (näitä kiva tehdä aina lukemisen välissä...)

~Mambosta tyynynpäällinen tai matto, pyöreä virkaten

~Mambosta ne Anu Harkin tossut edelleen (kun se lanka....)

~Mambosta laukku (ei nyt vain iske!)

Suunnitteilla:

~vauvan nuttu siitä löytölangasta

~säärystimet (kivat verkkareiden kanssa)

~toisen pikkusiskon En pointet